Työskentelystä hevosmaalauksissani

Työn alla: Adolf den Andra 2017; Hoplaa! Suomenhevosia

Piirustustapa on klassinen, haluan kertoa millaisia nykyiset suomenhevosemme ovat. Kaikki edustavat jotain neljästä eri jalostussuunnasta. Valokuvaaminen on minulle ensimmäinen luonnosvaihe, heittäydyn hevosten menoon. Koen vauhdin ja tunnen liikkeen ratsastajana. Luen ilmeet ja meiningin. Se on pelkkää iloa! Korvien asennot, silmien palo ja sierainten värähdykset. Liike ja valo hevosessa tuovat töihin rytmin. Kerron suomenhevosesta yksilönä, vireänä ja viisaana.

Olen kehittänyt värikynätekniikkaani vuodesta 1976 saatuani Grafialta apurahan värikynätekniikan tutkimiseen.Työni ovat valkoiselle, aiemmin Ingres-paperille, nyt Tiziano-paperille tehtyjä, usein originaalikokoon 100x70cm. Suuret kuvat ovat vaikuttavampia ja koskettavat. Pääsen niissä itsekin kynillä mylläämään. Käytän pohjustukseen paikoitellen kuivapastellia tarpeen mukaan tasaamaan paperin rouheutta. Vaikka olen piirtäjä, väri on aina ollut tärkeä kuvituksissani. Siksi työni asettuvat piirroksen ja maalauksen välimaastoon. Piirros on työn runko, tekniikka rikastaa sitteen kerrontaa.

Ripustussuunnitelmaa arvioidaan, Suomenhevonen - tuliharja, tuuliharja

Jo työskentelyn alkutilanteessa haen näyttelyn ripustusta aiheinen, kokonaisuuksia rytmeineen, liikesuuntineen. Rakennan kuin kirjan kuvitusta ja taittoa. Syntyy kerrontaa kuvien kesken. Pyrin antamaan elämyksen, jossa katsoja kokee olevansa näyttelyssä hevoslauman keskellä, kokee tunnelman ja hetken.

Kuvittajana kieli ja sanat ovat yhteydessä kuvalliseen ilmaisuun. Herkuttelen suomenkielellä, nimissä on rytmiä, sanojen sointia ja huumoriakin. Nappaan sanoja käyttökielestä ja kulttuurista. Kansanomaiset kuvaavat nimet sopivat suomenhevoselle. Koska mikään työ ei ole mallinsa niminen, työ voi elää omaa elämäänsä. Nimi antaa työlle identiteetin. Nimet ovat kuviin kirjoitettu teksti.